Talviloma lähestyi ja olin ottanut vapaaksi koko viikon. Alkuviikosta tuumailin, että täytyisi jokin pyöräreissu tehdä vielä loman aikana, kun siihen mahdollisuus olisi. Lauhanvuoren kansallispuisto, tuttu paikka minulle, mutta en ollut matkaa vielä koskaan pyörällä polkenut. Tähän täytyi tehdä muutos. 🙂

Tiistaina 17.10.23 pakkailin pyörälaukut valmiiksi ja tunnustelin vähän kantamusten painoa. Kevyimmät matkatarvikkeet pakkasin pieneen selkäreppuun. Näin jaoin suurimmat painomäärän pyörälle. 👍 Perusasiat kuntoon ja pyörän tarkastus vielä ennen lähtöpäivää. Kaikki näytti olevan melko lailla kunnossa.

Starttasin 18.10.23 keskiviikkona matkaan. Ennen honkakyläntietä jouduin tekemään pakkopysähdyksen ja tarkastamaan uudelleen rengaspaineet. Aamulämmittelyksi pumppasin kumpaankin renkaaseen ilmaa, sillä jo menomatka noilla rengaspaineilla olisi ollut yhtä tuskaa. 😥 Kas kummasti meno virkistyi, kun paineet renkaissa olivat vähän paremmat. 🥳 Olin vain aliarvioinut kantamusten ja minun painon yhdistelmän. 🤣

Matkani suuntautui Pojanluoman kautta kohti Kurikkaa.

Mietaankylä, Lohiluoma, Kauhajoki ja välillä täytyi pitää pientä evästystaukoakin. Matka kyllä taittui mukavasti, sillä olinhan jo alkuvaiheessa pitänyt aika reipasta tahtia yllä. Tämä toisaalta sitten myös kostautui minulle kummankin jalan lihaskramppeina. Toisaalta nyt oli hyvää aikaa oppia itsestäni lisää ja katsoa miten tästä oikein selvitään. 🙃

Tulin pieniä mettäteitä pitkin Kauhajoen tielle, joka olikin minulle tuttu entuudestaan. Google mapsin kokonaismatka-aika ei missään vaiheessa tuntunut realistiselta, johon olinkin jo varautunut mielessäni. Tuskin tuota reittiä tulisin suoriutumaan tästä matkasta viidessä tunnissa, niinkuin Google minulle arvioi. 😂 Takaisin soratielle ja nokka kohti Lauhanvuoren kansallispuistoa. Matka alkoi jo tuntumaan pitkältä, olinhan tehnyt muutamia ns. huonoja valintoja, mutta tehty mikä tehty. Joskus on vain parempi jatkaa matkaa eteen päin, kuin pyörtää takaisin.

Ilta alkoikin jo hämärtymään, kun näin ensimmäiset Lauhanvuoren kansallispuiston kyltit. Nyt tiesin, että perille päästään, mutta kenties on jo pimeää. Niinhän siinä sitten kävikin. Ajelin viimeiset 3km pimeässä metsässä pyörän valon valaisten minulle juurakkoista reittiä. Mikä fiilis, aivan kuin olisin ollut yksin loputtomassa yössä. 😍

Oli jo pilkko pimeää, kun saavuin Kaivolammin telttailupaikalle. Laitoin nuotion palamaan ensi töikseni, sekä aloin saman tien pystyttämään telttaani. Täytyy myöntää, että matka oli ollut raskas kulkea, kun siihen lasketaan vielä useammat lihaskrampit mukaan. 🤪

Siinä varmaan kello 20:30 päätin sitten siirtyä teltan puolelle ja vaihdoin hikiset vaatteet kuiviin ja nautin teltan tuomasta lämmöstä. Päätin syödä päivän ruoan sitten siinä kello 21:00, mietin parempi nyt kun ei milloinkaan. 😁 Energiavaje alkoi oikeasti olemaan aika kova, joten oikeastaan muuta vaihtoehtoa ei enään jäänyt. Kahvia ja retkiruokaa, se oli suunnitelmani ennen kunnon unia. 😴 Energiavajetta paikkailin myös pienellä sipsipussilla, suklaalevyllä ja kaakaolla. Loistavia yhdistelmiä.

Aamu

Loistavasti nukuttu yö takana. 🤩 Viileä aamu ei houkutellut nousemaan ihan heti, joten makoilin rauhassa makuupussin suojissa tovin. Yöllä oli ripotellut kevyesti lunta ja pakkasta oli aamuselta -5 astetta. Keittelin aamukaffit ja siinä samassa nautin kunnon aterian aamupalaksi. Tänään oli kuitenkin tarkoitus lähteä jo takaisin kotia päin. Paluumatka tulisi kestämään ainakin sen yhdeksän tuntia. 😂 Tällä reissulla pääsin myös testailemaan itse tehtyjä “retkijuttuja” oikein tosi toimissa. Reissu olikin sen puoleen antoisa ja antoi monia uusia näkökulmia tuleville talvireissuille.

Aamutehtäväksi jäikin hyvän aamupalan jälkeen pakata reppuihin kaikki tarvittava takaisin, sekä vessareissu. 😆 Kamat pyörään ja vaatetarkastus, sillä edessä olisi raskas paluumatka. Paluumatkan päätin jo lähtiessäni tekeväni asfalttiteiden kautta, sillä koin sen olevan kevyempi vaihtoehto. Kotimatka alkoi mukavasti lämpöä hakien puiston pyöräreittiä pitkin. Alkoi satamaan lunta oikein kunnolla. 🌨️

Vastatuuli 30km kääntymättä, lumi tuli vaakatasossa kasvoille, jota peitti itse tekemäni fleecesuoja. Loistavaa kokemusta, vaikka välillä usko oli koetuksella, että selviänkö ennen pimeää takaisin kotiin? 😌 Kotimatkalla ei oikeastaan mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Kymmeniä kilometrejä kilometrien jälkeen, välillä tuntui että kilometrit eivät lopu koskaan. 😝 Tiesin kuitenkin, että vielä ei ole rajalla käyty, vielä on voimia mennä ihan loppuun saakka, vaikka se veisikin aikaa. Kestävyydestä se ei todellakaan jää kiinni, mietin. Pahimpia ruuhkateitä kiersin pienien teiden kautta, täysin turvallisuus syistä. Ilmajoki ja sieltä Tuomikylän kautta kotiin. 🥳 Mikä reissu! 🥰

Matkat

Päivä 1 matka

Päivä 2 matka