Lähdettiin vaimon kanssa ajelemaan 25.7.23 kohti Rokuan kansallispuistoa. Olimme pakanneet kahden yön matkaa varten reilusti kaikkea tarvittavaa mukaan. 🙂 Seinäjoelta lähdettiin matkaan ja liikenne olikin kohtalaisen hiljaista, olihan nyt tiistai ja lomakausi loppumassa pikku hiljaa. Saavuttiin Pitkäjärven parkkipaikalle pikkasen ennen kello 17:00. Muutama matkalainen oli lähdössä juuri alueelta. Sääennuste oli luvannut reilua sadetta parille päivälle. 😱

Meidän suunnitelma oli kiertää Keisarinkierros ainakin päällisin puolin. Otettiin autosta vielä vähän juotavaa mukaan ja ei muutakuin reput selkään. Pitkäjärven kodalle olisi tästä vain sellaiset 800m matkaa. Meidän ajatuksena oli kulkea iltaa kohden Kirvesjärven kodalle ja laittaa siellä majoitus pystyyn. Taivas alkoi tiputtamaan vettä niskaan oikein kunnolla, kun pääsimme Pitkäjärven kodalle ihailemaan maisemia. Kodalla ei ollut ketään viettämässä kaunista tiistain sadepäivää. Laitoimme sadekamppeet ylle ja otettiin alueelta muutama kuvatallenne matkaan mukaan. 😄

Sade alkoikin taukoamaan nopeasti, oli todella upea fiilis. Me nautimme vaimoni kanssa luonnon kaikeasta kauneudesta, olihan meillä varusteet kunnossa. 🤣Hätäjärvi oli ensimmäinen pysäkki, jossa hetken ihastelimme veden kirkkautta. Kaunista. 😍

Pookivaara

Saavuimme Pookivaaraan, jossa tapasimmekin ensimmäisen retkeilijän ihan matkan päällä. 🙂 Näytti siltä, että tämä päivä ei ollut ollenkaan retkeilijöiden suosiossa. Lähdimme siis Pitkäjärveltä kohti Hätäjärveä ja sieltä saavuimme Pookivaaraan. Otetaan pieni katsaus alueen tarjontaan.

Tutustuimme Pookivaaran saloihin ja vaimo uskaltautui kiipeämään Palovartijan torniinkin. Minä jätin sen lystin jollekkin muulle. 🤣 Tupa oli pieni, mutta sinne oli yllättävän hienosti mahdutettu kaikki tarpeellinen. Eipä tuollaisessa tuvassa oikein muuta tarvitakkaan. Vaimo kirjoitti meidän terveiset vieraskirjaan ja päätimme jatkaa matkaa kohti Syvyydenkaivoa. Rokuan maasto oli todella vaihtelevaa, mutta “polut” olivat leveitä ja hyväkuntoisia.

Syvyydenkaivo

Syvyydenkaivo oli vaikuttava paikka ja kokemus kansallispuistossa. Kuitenkin alue kuljettiin vain läpi ja jatkettiin matkaa kohti Saarisen tulipaikkaa. Laitetaan nyt kuitenkin tähän Syvyydenkaivon pohjalta pari kuvatusta.

Saavuttiin Saarisen kodalle ja katseltiin siinä hieman paikkoja. Alueella oli jo useampi retkeilijä, joten kuvaamiset jätettiin tällä kertaa väliin. Kodasta kuului railakasta naurua ja ulkopuolella oma porukkansa paisteli makkaroitansa tulella. 😀 Puuvaraston orrella roikkui kastuneet rintaliivit kuivumassa. Pienellä parkkipaikalla oli pysäköitynä matkailuauto. Meidän alkuperäiseen suunnitelmaan kuului yöpyä ensimmäinen yö Kirvesjärvellä. Saarisen tulipaikalta jatkoimmekin matkaa kohti ensimmäistä yöpaikkaamme.

Kirvesjärvi

Saavuimme Kirvesjärvelle vielä illan suussa. Perillä oli hiljaista, pyöräilijä pariskunta oli juuri lähdössä kodalta. He ystävällisesti vielä lisäsivät meille hieman puuta tulisijaan, jotta päästään valmiiseen “pöytään”. 🤣 Kiitos tälle ystävälliselle pariskunnalle. Kirvesjärvi oli hiljainen, meidän lisäksi alueella ei ollut muita. Valintamme oli siis aivan täydellinen! 🥰

Kun saavuimme kansallispuistoon edessämme oli välittömästi sadekuurorintama. Tämän jälkeen ei vesisadetta olekkaan näkynyt. Olemme matkanneet matkaa aivan upeassa säässä. Hyönteisistä ei ole ollut lainkaan ongelmaa. 🙂

Rokualla meillä oli testissä edullinen kolmen hengen kupoliteltta. Tämän teltan päälle me vielä laitettiin 3m x 3m tarppi, joka olikin aivan loistovalinta. Olemme päässeet kirjoitelmassa reissumme ensimmäisen päivän päätökseen ja edessämme oli ensimmäinen yö. Yön siis vietimme Kirvesjärvellä. Tämän päivän kävelymatkaksi kertyi hivenen päälle 10km. 😃 Olipa ihana kömpiä teltan sisälle makuupussiin oman vaimon viereen. 😍 ZZZZzzz…. Seuraavan päivän tarina jatkuu osassa 2.

Kiitos, kun olit mukana lukemassa tätä Rokuan reissua. Tämä oli siis ensimmäinen osa, joka saa jatko-osan pikapuoliin. Odotathan hetken! 😙