18.9.2021 oli lauantai päivä ja olimme vaimoni kanssa matkalla kohti Pyhä-Häkin kansallispuistoa. Määränpäänä oli siis Saarijärvi, tarkemmin Viitasaarentie 2119. Olimme päättäneet, että tämä reissu tehdään kävellen, joten matkaamme lähti myös koiramme Luna. 😀

Olimme lukeneet kansallispuistosta jonkin verran. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun saavuimme parkkipaikalle, sillä autoja oli todella paljon. Olimme valinneet siis melko suositun retkikohteen, mutta onneksihan poluilla on tilaa meille kaikille. 😁 Heitimme reput selkään ja pysähdyimme hetkeksi tutkimaan vielä karttaa.

Suunnittelmamme oli, että menisimme Tulijärvelle saakka (kts. kartta). Lähdettiin liikkeelle ja alusta polku oli leveää ja helppokulkuista. Kotajärven tulentekopaikalle oli vajaa kaksi kilometriä. Tämä oli lähin tulentekopaikka ja arvelimmekin sen olevan melko lailla täynnä retkeläisiä. 😊 Arviomme osui nappiin! Kävelimme Kotajärven tulentekopaikan ohitse siinä pysähtymättä, sillä siinä oli aivan liikaa ihmisiä. 🙄 Jatkoimme Tulijärvenpolkua Kotajärven oikealta puolelta eteen päin.

Enään ei kuljettu soraistettua polkua. Metsässä meni pieni polku, jota oli vaivatonta seurata. Pääsimme kaikeasta alkutaipaleen hälinästä kauemmaksi. Näytti siltä, että suurin osa retkeilijöistä oli valinnut lähimmän nuotiopaikan ja jäänyt siihen makkaroitaan paistelemaan. Kauempana ei enään ihmisiin törmätty. 😆 Emme toki välttele ihmisiä 🤣, mutta haluamme kyllä valita rauhallisimman paikan leiriytyä. Meille on rakentunut retkeilyn omat kulmakivet, ja arvostamme myös sitä rauhaa jota luonto meille tarjoaa.

Rahelammen kohdalle saavuttuamme mietimme jo, että oliko meidän aika muuttaa reissusuunnitelmaamme. Olimme tulleet matkaa jo reilun kolmen kilometrin verran. Tulijärven suuntamatka olisi ollut ainakin seitsemän kilometriä. Eli yhteensä 14 kilometriä. Meidän piti kuitenkin miettiä myös hieman päivän kulkua, sillä olimme suunnitelleet että laittelemme ruokaa rauhassa, siis ihan oikeasti rauhassa. 🙂

Kävelimme seuraavaksi Ahvenlammelle ja sen nähtyämme päätös oli selvä. Me jäämme tähän ja laitamme pienen leirin pystyyn. 😃 Kansallispuiston aluetta Ahvenlampi ei enään ollut, mutta meillähän oli mahdollisuus leiriytyä jokamiehenoikeuksia noudattaen. Ahvenlammelle tuli lähtöpaikasta tasan tarkkaan viisi kilometriä. 👍 Se sopi oikein täydellisesti meidän kuvioihin. Meille jäi aikaa runsaasti kokkailla ja takaisin kävelyä vielä toiset viisi kilometriä. Samana iltana kuitenkin pitäisi olla jo viimeistään kotona. 🙂

Nälkähän se jo alkoi olla kaikilla. Pystytin luottokeittimen ja aloitin ruoan valmistuksen paistamalla pannulla jauhelihaa 400g. Meidän retkiruokamme oli yhteistuumin päätetty, italianpataa. 😋 Toki Luna koiralla oli omat eväät mukana. 😂

Kyllä luonnossa on ihmisen hyvä olla! Sielu lepää ja kerää voimia uusiin arjen askareisiin. Siinä samalla, kun ihastelimme upeita maisemia ja juttelimme vaimoni kanssa – kiehui keittimellä jo italianpatamme. 😁

Siinä nautimme kumpikin annoksemme ja Lunakin söi omaansa. Juttelimme vaimoni kanssa, että taas on käyty uudessa kansallispuistossa ja hipaistu ainakin pientä osaa puistoalueesta. 🙂 Kuinka kaunis luonto antaakaan meille rauhaa ja voimia tarpoa uusiin seikkailuihin niin arjessa, kuin vapaallakin. Me olemme löytäneet elämäämme meidän oman voimavaramme. 😍

Seuraavaksi oli jälkiruoka-aika! 😋 Olin jo pitkään halunnut kokeilla lettujen paistamista Trangian pannulla. Pyhä-Häkki oli siihen juuri oikea paikka! En tiedä, täällä oli omanlaisensa tunnelma, vaikka alussa olikin ihmismeri vastassa. Ahvenlammen rannalla saimme olla omassa rauhassa, aivan yksinämme. 🥰 Vaimo oli pakannut mukaan kermavaahtoa ja hilloa – täydellistä! 😍

Saihan sitä kuvasta päätellen jonkinlaiset letut aikaan. 😅 Maistui kyllä aivan uskomattoman hyvälle luonnossa, Ahvenlammen rannalla. 😘 Nautittiin kummatkin parit letut ja juotiin sitten vielä ennen kotiin lähtöä kunnon retkikaffit. 🙂 Pakattiin reput ja valmistauduttiin kulkemaan takaisin ne viisi kilometriä. 😂 Voin sanoa, että syötiin tällä reissulla kyllä aika hyvin. 🤣

Alkoi ilta pikku hiljaa myös tummumaan ja tunnelma oli käsin kosketeltavissa. Kävelimme rauhassa takaisin päin samaista polkua jota olimme tulleetkin. Ei ihmisiä missään, aivan hiljaista. Saimme vallata ajatuksissamme koko metsän itsellemme ja nauttia sen luomasta rauhallisuuden tunnelmasta. ☺️ Ilta vain tummeni ja pian kävelimmekin jo Kotajärven rannan tuntumassa. Saavuimme järven tulentekopaikalle, ei ketään enään paistelemassa makkaroitaan. 😀 Kaikki ihmiset olivat jo lähteneet viettämään iltaansa kodin lämmön äärelle. Kotajärvi oli tyyni ja niin hiljainen. 🥰

Kotajärven laiturin nokalta ihasteltiin vielä yhdessä vaipuvaa aurinkoa ja koko järven ympärillä olevaa tunnelmaa. Upea paikka! 😍 Vajaat kaksi kilometriä autolle ja sitten aloittaisimmekin automatkan kotiin. Kuljimme reittiä pitkospuiden kautta, jotta pääsimme ihastelemaan vielä luonnon suoman kauneuden meille.

Pyhä-Häkki, kaunis paikka! Kansallispuisto oli todellakin vierailun arvoinen kohde. Täällä on helppo käydä tekemässä pientä päiväreissua, mutta myös pidempi yön yli reissu onnistuu. 🙂 Vieraile, koe ja näe alueen kaikki nähtävyydet ihan omin silmin! Käymälät täällä olivat todella siistejä (kts. sijainnit kartalta). Kiitän sinua, jos olit lukemassa tätäkin reissuamme! Kotimatkamme sujui mutkitta ja unet maistuivat oikein makoisilta. ☺️ Tervetuloa mukaan uusille retkille! 😘

Tutustu Pyhä-Häkin sivuihin: https://www.luontoon.fi/pyha-hakki