Oli 17.4.2021, kun noin kello 13:00 jälkeen päätettiin vielä lähteä katsomaan miltä näyttää Levaneva. Paikkahan on suhteellisen lähellä, mutta silti täällä ei oltu vielä vierailtu. Meillä oli reput pakattuna ja eväät matkassa mukana. Enään tarvittiin vain reilun 45min ajomatka ja oltaisiinkin jo parkkipaikalla. Ajeltiinkin osittain tuttujen paikkojen ohitse, kuten Sutikan montun. 😄

Aloitetaanpa siis matka oikein kunnolla. 👍 Heti lähtöpaikkamme alusta alkoivat hyväkuntoiset pitkospuut. Yllä olevassa kuvassa oli meidän reissumme ainoa kunnon silta. Emme toki kiertäneet aluetta kokonaan vaan teimme sellaista omavalintaista kulkemista. Tämä osoittautuikin meille juuri oikeaksi tavaksi. Maalarinmaa oli alkuperäinen kohteemme, jonne olisi kertynyt matkaa 8km suuntaan. Hellivän auringon paisteen vuoksi lyhensimme matkaamme muutamilla kilometreillä. 😀

Tänne, jos jonnekin kannattaa lähteä kamera ja kamerajalka mukanaan. 😁 On hyvin todennäköistä, että pääset mm. näkemään joutsenten elämää. Luna koirammekin tykkäsi näistä pitkospuista ja kävely onnistuikin mallikkaasti. 🤣

Alueella olevat infokyltit olivat mukava lisä kulkemiseen. 😄 Arvostus näitä kylttejä kohtaan kasvaa itselläni vuosi vuodelta. Maltillisesti lukemalla näitä saat varmasti irti luontoretkestäsi enemmän. Kiitos siis näistä. 🙂

Aluksi mietin, että millainen reissu meillä on oikeasti tulossa. Mielikuva suoalueista ja ennakkoluulot niitä kohtaan osoittautuikin tällä reissulla täysin vääränlaisiksi. Ympäröivä alue ja sen kasvisto nosti ilmoille aivan mahtavan tuoksumaailman. 😉 Ensimmäisillä kilometreillä mielikuvani oli jo muuttunut.

Pitkät pitkospuusuorat veivät suon ylitse ja ihana pieni tuulenvire saavutti kulkijat aina paikka paikoin. 😀 Ilmassa oli ensimmäisen kerran lämmön tunne. Juomavettä olimmekin varanneet jokaiselle reissun kulkijalle mukaan tarpeeksi.

Metsien syvemmissä ja varjoisimmissa osissa oli vielä lunta näinkin paljon. Tämä olikin vuoden viimeisin kohtaaminen lumen kanssa. 😂 Lunakin otti siitä vielä viimeiset tuoksut muistoihinsa. 😏 Pitkospuilla vierekkäin kulkeminen olisi ollut koiralle mielekästä, mutta tilaa oli siihen liian vähän. Paikka paikoin meno olikin alla olevan kuvan mukaista. 😀

Aivan koko matkaa ei kuitenkaan menty pitkospuita pitkin. Metsissä meni pieniä ja selkeitä polkuja. Reittihän oli merkitty todella hyvin. Näissä maisemissa oli ehdottomasti rentouttavaa viettää vapaata aikaa. 👍 Seuraavaksi vieraillaan Särkisen autiotuvalla ja tehdään paluumatka autolle.

Särkisen autiotuvasta löytyy perinteiset autiotuvan kalusteet. Pöytä penkkeineen ja takana vielä penkki / lisämakuualusta. 😆 Tuvan saa pidettyä Harvialla lämpimänä ja siinä samalla vaikka keitellä kaffit talon pannulla. 🤣

Yläkerrassa on reilusti nukkumatilaa kaikille halukkaille. 😂 Tämä autiotupa ei varmastikkaan jätä ketään kylmäksi talvellakaan. Pihalta löytyy vesikaivo, mutta veden laatua ei ole tutkittu.

Oli tietenkin myös aika tehdä vähän evästä. Reissumme ei ole mitään ilman makkaraa. 😂 Lunakin sen tietää, että on aina makkaransa ansainnut. 🤪 Trangialla tirisee mukavasti makkarat ja vaikka kananmunat. Lopuksi vielä keitetään kunnon pannukaffit. Ai, kun maistuikin ja olo oli niin rauhoittunut ja levollinen. 🥰 Trangiaa en ikinä antaisi pois! 👍

Aurinko alkaa vaipua jo pian unten maille. Viimeiset kilometrit autolle vievät matkalaisten viimeisetkin “mehut”. 🤣 Autolla tankataan vielä nestettä naamariin ja aloitetaan reilun tunnin ajomatka kotiin.

Tämä reissumme selittyi enemmänkin kuvilla, josko tekstiä oli hieman vähän. Kiitos, jos hyppäsit tämänkin reissumme mukaan ja tarvoit kanssamme läpi Levanevan suon. 😁 Katsellaan ja nähdään seuraavilla reissuilla! 😘