Sunnuntai 28.2.2021

Olimme vaimoni kanssa suunnitelleet jo talvista reissua johonkin kansallispuistoon. Olimme ostaneet uusia retkivarusteitakin silmällä pitäen tulevaa talviretkeä. Nyt oli tullut aika toteuttaa jo pitkäaikainen unelmamme talvisesta yön yli reissusta. 😀 Matkamme alkaa 28.2.2021, sunnuntaina.

Suuntasimme Google mapsin avulla kohteeseen Sysilammentie, Perho ja ajoimme yksinkertaisesti tietä niin kauan kuin pääsi. Saavuimme kartalla merkittyyn parkkipaikkaan. Kyseessä siis on Salamajärven kansallispuiston yksi monesta parkkipaikasta. Toivotan sinut tervetulleeksi matkaan mukaan! 😄

Syslilammen autiotuvalle ja vuokratuvalle vei leveämpi tie, jota oli vallan helppo kulkea. Tässä oli vielä hyvä tehdä WC pysähdys ja jatkaa matkaa jalan kohti tuntematonta. Meillä oli nyt ensimmäistä kertaa ahkio mukana, johon oli kytkettynä Rapalan vetovaljas.

Tiesimme matkaa suunnitellessa, että edessä on melko rankka reissu. Olimme päättäneet yhteistuumin vaimoni kanssa, että jatkamme matkaamme jalan lumikenkien / suksien sijaan. Meillä oli edessämme kolmen kilometrin ja kahdensadan metrin mittainen koettelemus. 😅

Vielä täysissä voimissamme jatkoimme pienten taukojen kanssa matkaamme kohti Matolammen nuotiopaikkaa. Askeleet upposivat lumessa 40cm – 60cm luokkaa ja välillä käytiin ihan tutustumassa lumen pintaan tarkemminkin. 🙂 Merkitty reitti mutkitteli luonnossa reippaasti, joten pyrimme vain seuraamaan reittiä.

Meidän taktiikka oli alkusta saakka selvä juttu. Pyrimme etenemään hitaasti, mutta varmasti. Olimme laskeneet asiat niin, että meillä ei ole mihinkään kiire. Olimme myös valmiita kulkemaan pimeän yllättäessä. Lumen pinta oli petollinen ja edessämme olikin reitin vaikein osuus. Sysilammensaarten jälkeen alkoi suo-osuus, joka oli noin 400m pitkä. Suolle on tehty pitkospuut, mutta nyt ne olivat noin 50cm lumen alla. 😂

Hiljaisuus valtaa, eikä kanssa kulkijoita näy missään. Tämä oli ehdottoman hyvä piilopaikka koronalta. 🤣 Kuljimme suo aluetta (n. 400m) valehtelematta reilut 45 minuuttia. Voimat olivat jo vähentyneet ja jokainen otettu askel upposi vähintäänkin 50cm. Lumen alla oli kurainen suovesi, joka otti saappaasta välillä tiukkaa otetta. 🤪

Lauloimme yhteistuumin: “Askel askeleelt, mä kiipeen takas maailman valon tuntumaan” 😂 Jatkoimme matkaa vain eteen päin, vaikka askeleet olivat hidastuneet. Matolampi häämöttää pian! 😎

Noin 3,5 tunnin kuluttua perillä Matolammen tulentekopaikalla. Missäs se tulentekopaikka onkaan? Ei ole retkeilijöitä tässä paikassa hetkeen pysähtynyt. Pöydän kansi oli näkyvissä ja siitä sitten aloitettiin nuotioringin etsiminen. 😁 Löytyihän sieltä sellainen mukavan pieni rinki sittenkin. 😃

Perusasiat oli saatava kuntoon aivan ensimmäisenä. Oli selvää, että nuotio pitää sytyttää mahdollisimman alussa, sillä kylmyys alkaa hiipimään illan mukana aivan varmasti. Minä kaivoin nuotion lumen alta ja vaimoni Hanna siirtyi sitten valmistelemaan lapiolla meidän teltalle paikkaa. Näin saimme myös pidettyä mukavan lämmön yllä. 🙂

Siinä samassa huomasimmekin kuinka ilta alkaa painamaan päälle. Täytyi myös miettiä hieman ateriapuolta… makkarat olivat varma valinta tummenevalle illalle. 😂

Illan hämärtyessä istuttiin nuotiolla ja nautittiin nuotion rätinästä ja ympäröivästä hiljaisuudesta. Ympäristö pimeni ja paistelimme pari atrillin pakettia kaikessa hiljaisuudessa. Sielu lepäsi ja tunsi voivansa hyvin. 🥰 Tästä oli mukava siirtyä teltan suojaan jatkamaan kaffittelulla, sekä nauttimaan iltaleivät. 😄 Tyhjällä mahalla ei koskaan kannata lähteä nukkumaan. 😂

Siinä ei päivään oikein enään muuta mahtunutkaan ja oli aika siirtyä vaatteiden vaihtoon ja kömpiä mukavasti makuupussin suojaan. 😀 Lämpötila kävi yön aikana -2 asteessa ja aamuyöstä alkoi tuuli yltyä. Yö oli rauhallinen.

Maanantai 1.3.2021

Maanantain aamu lähti mukavasti käyntiin näillä näkymillä. Tuuli oli kovasti puhaltanut yön aikana, sekä aamusta tuuli vielä jonkin verran. Makuupussin lämpimästä kätköstä oli vaikea nousta, mutta se oli nyt vain pakko. Vähän vaatteiden vaihtoa ja lämmintä villapaitaa niskaan. ☺️

Aamunuotion sytytys ja aamupalan valmistelua. Tulipaikalla oli jonkun verran ihan käyttökelpoista polttopuuta, joita vaimoni innolla hakkasi retkikirveellämme pienemmiksi. Meillä oli vielä omiakin polttopuita matkassa mukana, joten puut eivät kesken tule loppumaan. 🙂

Istuimme aamunuotiolla ihan rauhassa. Aika kuluikin siinä kuin siivillä, ja päätimme kiehauttaa aamukaffit. Nuotio lämmitti valtavasti, jopa vähän liikaakin välillä. 😂

Kyllä ihmisen oli hyvä olla. 😃 Luonnon rauhassa, täydessä hiljaisuudessa. Ei ketään ohikulkijoita koko aikana. Meillä oli vain luonnon kauniit äänet seuranamme aamun kauneudessa. Siinä kello 11:00 kieppeillä aloimme valmistamaan meille vähän päivän ateriaa. Olimme varanneet reilusti ruokaa mukaan. Päädyimme ruokavalinnassamme hernekeittoon. 🥰

Pienet fiilistelyt vielä nuotiolla ja täytyi todeta, että tunnelma oli ollut koko reissun aikana aivan huippu. Fiilikset olivat upeat ja olimme viettäneet toden totta rauhallista tunnelma-aikaa nuotiolla vain nauttien. 😍 Oli vielä aika kiehauttaa kunnon kaakaovedet ja nauttia kuppi lämmintä.

Oli tullut aika laittaa leiri kuljetusasentoon. Matolammen tulentekopaikka tarjosi meille hienoa tunnelmaa ja ikimuistoisen telttayön. Vaatimaton tulentekopaikka oli juuri sellainen, jossa viihtyi, kun oli itse myös hieman varautunut reissun päälle paremmin. 🙂

Tulentekopaikalta löytyy siis nuotiorinki, pöytä penkkeineen, sekä puukatos, jonka alla oli pääosin todella märkää sekapuutavaraa. Huh! Olipas meillä mahtava yön yli reissu! 😍 Laitan tähän loppuun vielä lähtöhetken viimeiset kuvatukset.

Salamajärven kansallispuisto jätti jälleen kerran meille upean muiston. Tästä alkoikin paluumatka autolle noin kello 13:20 jälkeen. Seuraavat reilut kolme kilometriä olivat hieman helpommat kuin tultaessa. Reilun kahden tunnin jälkeen olimme autolla… mutta, mutta…

No, miksi et hyppäisi vielä matkaan mukaan ja seuraisi videolta meidän paluumatkaa autolle? Seuraavan videon myötä kiitän sinua oikein paljon seurastasi! Kiitos! 🤩