Kävimme vaimoni kanssa viime vuoden huhtikuun lopulla tutustumassa Kurikassa merkittyyn Samuli Paulaharjun polkuun. Siitä innostuneena ajattelimme käydä tänään 13.2.2021 katsomassa vähän miltä näyttäisi talvinen Paulaharju. Meidän ideana olikin lähteä jälleen kerran kiertämään polkua väärin päin ja vierailla ainakin Samulin laavulla. 😁
Vaikka kelkka olikin tuosta hiljattain ajanut oli meno melko raskasta. Jokainen askel upposti vähintäänkin n. 5cm ja välillä mentiin aivan polvia myöden hangessa. 🤣 Lumi ei juurikaan kantanut kulkijaa metsä osuuksilla, jotka olivat täysin koskemattomia.
Kolmen kilometrin jälkeen sitä alkoikin jo miettimään, että oliko lähtövarustus kuitenkin liian paksua? Ei, ei se ollut. Vaikka villapaita olikin alla ja kumisaappaissa syylingit lämpö ei kerinnyt siltikään kertaantumaan liiakseen. Olihan vielä rinkassa pakattuna tarvittavaa lisävaatetusta leiriytymiseen. 🙂 Mainittavaa on tässä, että pakkasta olikin lähtöhetkellä vajaat -3 astetta. Keli oli siis mitä mainioin. 👍
Kelkka ura veikin meidät mukavasti kohti Samulin laavua, joka oli täysin hiljainen. Ei missään ristin sielua, ei mitään ääniä. Luonto näyttäytyi ympärillä melko koskemattomana. Muutamia eläinten jälkiä siellä täällä, ja kelkkaura laavulle saakka. Jaloissa oli jo alkanut tuntumaan, sekä pari pakollista juomataukoakin oli jo pidetty nesteen haihtuessa kehosta. 😅
Teimme pikaisen silmäyksen paikkoihin ja huomasimme, että polttopuuvarasto oli jo täysin tyhjä. Tyhjempi kuin viime reissulla käydessämme. Tulimmekin ajatuksissamme siihen tulokseen, että tänne olisi kai jokaisen tarkoitus tuoda omat polttopuunsa? Tuota polkua pitkin ahkion vetäminen jalkapeleillä olisi mahtanut olla aika juhlakasta. 😁 Kenties suksilla matka olisi voinut taittuakkin vaivattomasti? Tai sitten ei. 🤣
Kun siis polttopuita ei ollut päätimme tehdä Trangialla hieman evästä. Meillä olisi ollut vaihtoehtona mennä laavun sisälle suojaan, mutta kun tuuli oli nollassa ei ollut mitään syytä jättää käyttämättä kaunista valoa hyödyksi. Trangia tulille ja makkarat pannulle paistumaan. 😋
Makkaroiden paistoa tehostin vielä suuremmalla kattilalla. Asetin kattilan nurin päin makkaroiden päälle. Tämä osoittautuikin ihan hyväksi kontiksi. 😁 Lopuksi vielä keittelimme vaimon kanssa hyvät retkikaffit. Ennen tavaroiden pakkausta lämmitin vielä koiralle kelpoisaa juomavettä, ettei tarvitsisi ihan jäätävän kylmää nauttia. Tämä maistuikin Lunalle vallan hyvin ja olimme kaikki nauttineet hyvästä ruoasta, sekä lämpimästä juomasta. 🙂
Todella raskaan taivalluksen vuoksi emme päättäneet jatkaa kauemmas matkaa. Kertasimme, että vajaa 10 km kävelymatka riittänee tälle päivälle ja näille olosuhteille vallan mainiosti. Aloitimme rauhallisen paluumatkan laskevan auringon saattelemana. Ilma oli kaunis! 😍
Paluumatka autolle kulkikin joutuisasti, sillä olimmehan juuri tankanneet evästäkin sopivasti. Ruoka oli syöty ja juomat juotu. Perillä autolla tuumasimme, että olipas hieno reissu jälleen takana. 🤩 Päivän aikana saimme nauttia kauniista talvisesta luonnosta, raikkaasta ulkoilmasta, sekä vietimme aikaa kaukana koronahälystä. 😂 Paulaharju näyttäytyikin meille tänään talvisena hieman erilaisena kuin viime vuonna. Olipas jälleen kerran mukava päiväreissu takana. Luna oli kanssamme myös samaa mieltä. Kotimatkalla autossa Luna otti ihan rauhassa ja lepäsi rankan reissun jälkeen. 🥰
