Tämä talviaika on taas ollut jo totuttuun tapaan niin ihmeellinen. Lunta tuli ja meni, vietettiin synkkää aikaa. 25.12.2020 saatiin jo pieni lumipeite maata koristamaan. Matkasimme kohti kallioita lenkkipolullamme ja poikettiin vähän muutenkin reitiltä. 😀

Lumipeite tekee kallioilla kävelemisen haastavaksi ja hitaaksi, sillä liukkaus yllättää hyvin nopeasti kulkijan. Nelijalkaisen kaverin astelu oli jo paljon varmempaa kuin meidän kaksi jalkaisten. 🤣

Kulkeminen metsässä poluilla ja polkujen ulkopuolella on toisinaan erittäin antoisaa lenkkeilyä. Luna on nostattanut luonnosta esiin näin talviaikaankin sellaisia tuoksuja, joita on kohdannut yleensä vain kesäaikaan. Olemme siis tutkineet kaikki luontoa yhdessä ja vähintäänkin nauttineet siitä yhtä paljon. 👍

Metsässä kulkiessa jo pelkällä lenkkipolulla kannattaa pitää silmänsä auki. Luonto tarjoaa pieniä yksityiskohtia, josta voi ilmaiseksi nauttia.

Sulaneet lumet ovat nostattaneet ojissa ja puroissa veden pintaa, kuten yllä olevasta kuvasta huomaa. Normaalisti tämäkin kohta on täysin kuiva. Etsimme ojasta kapeimman kohdan ja loikkaukset ylitse. Lunakin ylitti suhteellisen mukavasti ojan, kastumatta liikaa.

Tutun lähimaaston kautta suoritetaan sitten paluumatkaa kotiin. Joka kerta tältäkin matkalta löytyy kaikkea mukavaa ihasteltavaa. Tälläkin kertaa maisemat hivelivät silmiä ja mieli lepäsi seuraavissa maisemissa. Lumipeitteen arvoitus toi Lunalle myös uusia tuoksutuulia. Tuntui myös, että koko tuoksumaailma oli herännyt uuteen eloon. 🤪

Tässä nyt oikeasti meidän kuulumiset tältä kerralta. Pari juttua olisi takataskussa, kunhan vain saisi aikaa niiden kirjoittamiseen. Eiköhän tässä vielä juttua tule, kunhan vain kerkiää. Saa olla onnellinen siitäkin tilanteesta, että työtä riittää tällä hetkellä tekevälle mukavasti. 🙂

Muutamalla yo. kuvalla toivotan kaikille oikein mukavaa jatkoa ja onnea uusiin tuuliin. Yritän saada ainakin jotain juttua kirjoitetuksi vuoden vaihteen kääntyessä. Näillä terveisin siis jatketaan matkaa uuteen tulevaan työviikkoon. 🤩