Oli lauantai 12 syyskuuta 2020 ja yöllä ja aamusta oli satanut jo vettä oikein reippaasti. Olin kuitenkin suunnitellut tälle päivälle vähän kalastusta ja kävelyä läheisen Kyrkösjärven rantamaastossa. Lähdin vasta liikenteeseen puolen päivän tienoilla, sillä myös vesisade oli lakannut kokonaan.
Otin matkaan mukaan tavaraa niin, että pärjään vaikka pieni nälkäkin yllättäisi. 🙂 Repussa kulkeutuu mukavasti Trangian retkikeitin ja kaikki muut tarvittavat välineet vähän pidemmillekkin retkille.
Tämän reissun tarkoituksena oli hieman kalastella, mutta pääpaino keskittyisi luonnon rauhaan ja siitä nauttimiseen. Luonnosta lähdin etsimään hieman henkistä ruokaa seuraavan viikon askareisiin. 🙂
Matkani jatkui hiljalleen järven rantareunaa mukaillen. Uusia hyviä kalapaikkoja oli edessä, mutta kivet ja kannot hieman häiritsivät kalastusta. Kokeilinkin kalastella vaihtelevasti eri vieheillä, mutta enimmäkseen pinnan tuntumasta. 👍
Kalaa ei ollut kuitenkaan tullut ja pari viehemenetystä oli jo takana. Päätinkin, että jatkan suoraan matkaa seuraavalle suuremmalla pysäkilleni. Laitoin virvelin kuljetusasentoon ja lähdin talsimaan kohti kaunista metsämaisemaa. 🌲
Nämä luontopolun pitkospuut veivät matkaani hieman taas edemmäs ja lähemmäksi seuraavaa kohdettani. Kattilavuoren luonnonsuojelualueella on paikka nimeltä Tervahauta, josta myöskin löytyy epävirallinen nuotiopaikka. Tästä siis suuntaan matkani kohtia Tervahautaa. 😃
Otin repustani retkikeittimen ja laitoin jauhelihakeiton lämpiämään, sillä alkoihan jo kehoni vaatimaan lämmintä ruokaa. 😀 Ihana keiton tuoksu alkoikin jo täyttämään tuoksunautintojani siinä samalla kun kalastelin pientä ranta-aluetta. Muutama kalahavainto ja kaikki oli siinä.
Ajattelin vielä kokeilla muutamia heittoja ja teinkin Jenny -vaapulla useamman “uhkarohkean” heiton. Viimeinen heitto osui nappiin ja siiman päässä päristelikin melko vonkale. 🐟 Ylhäällä kuvassa keskellä on ottipaikka, josta kala pääsi sitten viemään siimaa kelalta ulos reippaalla tahdilla. Lopputuloksena oli se, että viehe ajautui kalan mukana vasemmalle näkyviin kantoihin. Kuten arvaatkin oli viehe ja kala päässyt uiskentelemaan jo paremmille vesille, eikä niistä näkynyt enään jälkeäkään. Kelasin rantaan tyhjän siiman ja totesin, että tämä oli yksi suurimpia viehemenetyksiä ikinä. 😪
Lämmin jauhelihakeitto lämmitti mieltä ja olin jo laittanut kahvit kiehumaan. Trangialla tuoksui kunnon pannukahvit ja mieli alkoi taas nousta mukavasti korkeuksiin. 😄
Tervahauta oli tämän reissun viimeisin kalastuskohde. Reissu oli tarjonnut sopivasti jännitystä, menetystä ja makoisia elämyksiä keiton ja kahvin parissa. Tästä oli aika suunnata askeleet kohti lähtöpistettä, sillä tiesin että kulkiessani vielä vierähtää aikaa mukavasti. 😀 Tänne Tervahaudalle jäikin sellainen “kaipuun” palo, on siis pakko tulla tänne uudestaan kalastamaan. Nyt tällä hetkellä olen häviöllä, mutta katsotaan kuinka seuraavalla reissulla käy! 😆
Loppufiilistelyt Kyrkösjärven rannalla. Istuin penkillä ja ihastelin siitä vielä tätä maailman kauneutta ja kiitin siitä, että olin taas saanut elää tälläisenkin kokemuksen lähimaastossa. 😍 Rakastan! ❤